Mukavuudenhalu maksaa menestyksen verran

Takanani on yksi vaativimmista 12 kuukaudesta. New Business Officen kehittämisessä on riittänyt tehtävää, myynti on kovaa peliä, kuten aina ja samalla on täytynyt kehittää kokonaan uusia liiketoimintoja useammin kappalein. Onnekseni voin huokaista, että uudet liiketoiminnot näkevät päivänvalon heti vuodenvaihteen jälkeen, yritys kasvaa ja uusia lahjakkuuksia on löytynyt riveihimme. Tämä ei missään nimessä tullut ilmaiseksi. Terveyskin on ollut koetuksella, minkä olen jo nähnyt mm. erilaisten flunssien ja muiden ”kremppaamisten” määrässä viime aikoina. Olen kuitenkin tehnyt marginaalisen vähän ylityötunteja, paineistua voi ilman niitäkin. Miten tuo kaikki on sitten mahdollistunut? Olen karsinut paljon ”kaikkea kivaa” työagendasta. Samaan olen sortunut NBOlla jo monta vuotta, kuten yrittäjäkollegani Ossikin. Moni mielenkiintoinen seminaari, jonkun tarjoamat kekkerit peliaitiossa ja verkostoitumistilaisuus on jäänyt välistä, koska se ei sillä hetkellä ole palvellut yrityksellemme asetettuja kunnianhimoisia tavoitteita. Ja tietenkin on vaadittu valtava määrä focusta, työtä ja itsepäisyyttä. Kaistaa on myös raivattu lennosta, mikäli jokin yllättävä ja riittävän mielenkiintoinen on sitä vaatinut. Somessa olen ehtinyt myös vaikuttamaan, mutta sen tekemisen huomasin siirtyvän toimistoajan ulkopuolelle tai matkoille ja ruokapausseille. Ainut minkä tekisin toisin, on urheilusta nipistäminen. Aina siihen satsatessani se on tuonut lisää puhtia ja oli tyhmää karsia siitä. Samaan aikaan osassa bisneskenttää on havaittavissa toisenlainen ilmiö. Tunnistatko itsesi yhdestäkään näistä:

”Olisi ollut se tapaaminen tänään, mutta mä pistin eilen illalla siitä peruutuksen, kun piti lähteä sinne XXXX Oy:n kekkereille”
”Oon pitänyt koko päivän luurin äänettömällä, jaksa nyt säätää kaikkea, pistäköön meiliä…”
”Siirsin nyt tältä viikolta X, Y ja Z, on tulossa ne messutkin, niin millään joka paikkaan ehdi”
”Ei kiinnosta, mä oon nyt NBF:ssä, Will Smith kertoo juuri, ketä se tuntee”
”Mä oon päättänyt, etten mä jatkossa enää harrasta mitään outboundia, se on niin last season ja helvetin rankkaa. Mä käytän aikani social sellingiin ja tapahtumissa verkostoitumiseen. Sieltä se kauppa tänä päivänä tulee.”
”Mä oon tuplannu nyt etäpäivieni määrän, saan paljon enemmän aikaiseksi kun teen himassa. ”
”Sori, mutta mä en nyt ehdi säätää tälläsiä. Kysy joltain muulta.”
”Piti tehdä se tänään, mutta jotenkin syvennyin katsomaan noita podcasteja/webinaareja ym. ja vierähti tunti poikineen. Tänään vaan jotenkin focus hukassa ja inspiroiduin kyllä näistä! Tuli samalla vähän nollattua.”
”Joku reklamaatio mulle sieltä tuli. Pistin nyt Liisan ja Pertin asialle, on itsellä tässä vähän muutakin.”

Ensinnäkin, teen itse näistä useampaakin joskus. Olennaista onkin ymmärtää, että priorisointi on OK, jos tärkeämmäksi priorisoimasi asia edistää tavoitteitasi alas priorisoimaasi enemmän. Ei siksi, että se on mukavampaa tai helpompaa. Kysy itseltäsi käsi sydämellä näistä päättäessäsi, kummasta on kyse ja missä määrin. Yhtä tärkeää on muistaa, että jokin kärsii aina, kun vähennät huomiotasi siitä. Usein, vaikka delegoinnin myötä jonkun muun huomio asiassa kasvaa. Älä ainakaan jätä jotain tärkeäksi kokemaasi huolehtimatta! Esimerkkinä pyrin pitämään etäpäivät balanssissa ja perusteltuina, koska tietyt asiat saa irti vain toimistolla. Silti toki tiedän, että etänä tietyt asiat onnistuvat tehokkaammin. Moni verkostoitumismahdollisuus ja somevaikuttaminen tasoittaa tietä myyjän matkalla kohti kauppaa, mutta harvoin mahdollistaa välittömän klousaamisen. Olen mm. skipannut muutamankin tapahtuman, koska olen halunnut kotiuttaa sopimuksia samaisella viikolla. Ja tämän olen myös tehnyt! En myöskään koe useampaa mainitsemistani priorisoinneista pahana, päinvastoin. Ehkä kolme viimeistä pidän visusti pois repertuaaristani. Juuri verkostoitumista olen henkilökohtaisesti haikaillut eniten siitä nipistäessäni. Rohkenen kuitenkin epäillä, ettei kyse aina ole 100% priorisoinnista, vaan mukavuudenhalusta. Uskallan osoittaa syyttävän sormen, koska olen saanut siitä itseni kiinni useammin kuin kerran -ainakin osittaisena motiivina. Jos jotain olen vajaan parinkymmenen vuoden aikana oppinut, ne vittumaiset duunit ja tylsät tai vaikeat osat arkea ovat lopulta juuri niitä, jotka vievät asioita eteenpäin tai tuovat yrityksellesi ja/tai itsellesi lisää fyrkkaa. Monesti, kun menee rohkeasti tuleen seisomaan oikealla asenteella varustettuna, eivät ne välttämättä edes ole enää tylsiä tai niin hankaliakaan. Ja pitää tässä juhlapyhän kynnyksellä antaa kunnia sinne, minne se kuuluu. Asia ei ole minulle mitenkään uusi. Opin tämän jo nuorena poikana yrittäjäisältäni, kuten niin monen muunkin asian. ”Ykskään firma ei pelekillä herroilla pyöri, jonku pitää ne käytännön hommatkin tehdä. Ne vaikiatkin.” Ja näinhän se on. Taipumaton toimitusjohtaja Myrkyn kylästä on mielestäni aivan oikeassa, enkä näe että mielipide olisi tänäkään päivänä meillä kummallakaan toinen.

Kiinnostuitko? Kysy lisää!

Jani Ojala Sales and Marketing Director, Partner 040 171 2223

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Q4: Tuo Deja Vu -Quarter

23.11.2017

En nyt osaa sanoa syytä, mutta ilmiö tapahtuu aina vuoden viimeisellä neljänneksellä kiivaimmin. Kauppaa klousataan aktiivisesti (tästä deja vusta...

Lue lisää

Ostajan haaste: Ilmianna hyvä myyjä tai asiakaskokemus!

10.10.2017